Viimeinen päivä

Se on sitten viimeinen päivä täällä lämmössä. Tässä vielä aamun otos hotellilta. Hotelliin oli aina mukava tulla rauhoittumaan päivän melskeiden jälkeen. Parvekkeen merinäköala ja hiljaisuus tuntuivat niin hyvältä. Vain aaltojen loiske kuului. Minä sain luettua 2,5 kirjaa ja Marko melkein yhden. Westön kirja oli erikoinen historiallinen katsaus Helsingistä.

Illalla saimme vielä nauttia thai-buffetista. Suuri osa tarjoiluista oli todella tulisia, ainakin meidän suussamme, joten piti ensin vähän maistella, jotta tiesi mitä voi sitten syödä ilman että suu ja huulet on tulessa. Maut tuntuvat kuitenkin niin erilaisilta, mikä on mahtavaa.

Thai-musiikki ja thai-tyttöjen tanssi viihdytti meitä illallistajia. Me jouduimme kuitenkin lähtemään pakkaamaan ja jättämään taaksemme tämän hienouden.

Viimeisen illan upea auringon lasku. Matka oli onnistunut ja upea. Päällimmäisenä matkasta jäi mieleen lämpö, aurinko, ylellinen hotelli, Phi Phi, tiikerin silittely, mopoilu, paljain jaloin hiekalla kävely, norsuratsastus, niin ja parasta tietenkin oli hyvä seura! Ehkä vielä palaamme Phukettiin...

Norsuratsastusta

Tänään lähdimme norsuajelulle. Ennen sitä saimme nähdä pienen norsuesityksen ja syöttää norsuja. Aika lempeästi ne ottivat ruuan: pikkubanaaneja, maissia, melonin paloja.

Tässä syötän "meidän" norsua, joka oli 43-vuotias. Norsut yleensä elävät 70-vuotiaiksi. Kun ne tulevat vanhoiksi, niiden hampaat putoavat, eivätkä pysty enää syömään ja kuolevat.

Markoa vähän peloitti, kun norsut yllättäin asettautuivat aivan lähelle. Mitä enemmän norsun kärsässä on vaaleaa, sitä vanhempi se on. Sama kun me ihmiset saamme harmaita hiuksia.

Kauniita näköaloja. Kyyti oli vaappuvaa, mutta rauhallista.

Ajurimme. Teräväkärkisellä kepillä ohjataan norsua, jos se ei käänny sinne minne toivotaan. Norsulla on paksu nahka. Norsumme kyllä osasi reitin ilman kepin käyttöä.

Kamalassa taas ihastelimme sen alkuperäisyyttä, tuntuu todella että olemme Aasiassa, jossa näkyy vielä sen omaa kulttuuria katukuvassakin. Toivotaan että se pysyy.

Thaimaa on kunigaskunta ja tämä kuninkaan kuva on hotellimme edessä.

Kävimme paikallisten suosimalla torilla. Oli kuuma. Kaikenlaisia linnunmunia ja äyriäisiä ja rapuja ja riisiä suoraan avonaisista säkeistä myytävänä.

Tässä Marko kuvaa tulevaa myrskynäkymää. Tulikin kova sade, jota katselimme drinkkejämme maistellen. Huom. Takana olevan kaupan nimessä Siam-sanan. Thaimaa on ollut ennen vuotta 1939 nimeltään Siam.

Skootterilla ajelua

Tänään päätimme lähteä katsastamaan Phuketin saarta skootterilla. Vuokraamoon kävellessämme näimme matkalla bussin puskurin maalausta. Että käyhän se näinkin.

Saimme skoban, sekä ostimme mehupullosta gasoliinia ja valitsimme pahvilaatikosta sopivat kypärät.

Ja ei kun matkaan! Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuikin yllättävän nopeasti.

Kävimme Länsipuolen beacheja läpi. Maasto oli vaihtelevaa, todella jyrkkiä korkeuseroja ja serpentiiniteitä. Onneksi pääsimme "jopollamme" mäet ylös ja alamäissä jarrut toimivat. Tässä taustalla yksi ranta.

Tässä Marko ja jopo. Taustan vesi oli ihanan turkoosia.

Tässä uskaltauduimme Patongiin. Hyvin Marko pärjäsi. Ihmetytti miten uhkarohkeasti naiset ajavat skoottereillaan lapset kyydissä! Huom, Patongissa löytyy Burgerkingiä ja muita ketjuja. Onneksi näitä ei ole Kamalassa.

Tässä Kata beachin surffauspaikka. Ei tällä kertaa kokeiltu, osa näytti olevan aika taitavia ja esiintyivät mielellään.

Tässä Katan hälytystorni. Näitä on joka rannalla ja nämä ilmeisesti hälyttävät tsunamista, jos sellainen tulisi.

Tässä Patongin kaunis pohjoispuolen ranta. Paljon rauhallisempaa kuin pääranta.

Surin beach oli pohjoispäästään ylellinen ja täynnä venäläisiä. Siellä oli mukavia säkkituoleja rannalla. Ylelliset rantabaarit houkuttelivat, mutta me jatkoimme kuitenkin mopoilua.

Marko jäi miettimään kiipeisikö palmuun. Siellä korkella ne kookospähkinät kasvavat.

Lopulta palasimme omalla Kamala-beachille ja maistoimme kookosta. Oli hyvää. Skootterilla näimme kyllä monipuolisesti saarta. Joillakin asumattomilla viidakkotaipaleilla vähän pelkäsimme hyökkääkö viidakosta tiikeri...

Huilauspäivä

Tänään päivä alkoi pilvisenä, mutta edelleen todella lämpimänä. Ajattelimme lepäillä, lueskella ja käydä katselemassa kauppoja.

Tähän en voinut olla laittamatta uudestaan kuvaa siitä miten paljon meri vetäytyy laskuveden aikaan. Tämä muutos tuo aina mieleen 10v takaisen tapahtuman... Mistä ihmeestä ihmiset silloin olisivat voineet ymmärtää mitä seurasi meren vetäytymisestä.

Kävimme kaupoilla katselemassa. Ja tytöille tiedoksi, täällä ei kyllä ole mitään ostettavaa. Joudutte varmasti tyytymään niukkoihin tuliaisiin...

Lämmintä piisaa, tässä koira etsinyt varjoa rantatuolin takaa. Olemme muutamia kertoja nähneet, kun ihmiset uivat meressä yhdessä koiransa kanssa. Kukaan ei tule kieltämään, vaan sitä pidetään luonnollisena. Aika mukavaa.

Tässä taas poseerauskuva. Olemme katsomassa taasen auringonlaskua. Marko ei koskaan kyllästy kuvaamaan auringonlaskuja.

Illallisella alkupalana aivan ihana katkarapusalaatti. Täällä merenelävät ja kasvikset sekä hedelmät maistuvat niin hyvälle.

Tässä hieman epäselvä kuva, mutta halusin sen laittaa, koska tässä näkee käsien asennon, joka on henkilökunnalla aina mukana kiitoksessa. Henkilökunta on todella tyylikästä ja hyvinkäyttäytyvää.

Paikallista elämää

Tässä paikkallista tapaa kuljettaa tavaraa :)

Pojat tulossa kalasta

Turisti krääsää rittää

Hieno palmu

Vuorovesi on aika voimakas ja voisi yllättäen luulla muuksi...

Aallot oli aika korkeita ja oli pakko päästä uimaan niihin.

Tosin unohdin paikallisen pesulakuitin housujen taskuun kun menin uimaan ja joka oli jokseenkin märkä mutta vielä sai selvää.

Pesetettiin 2,2 kg pyykkiä ja olivat 

laittaneet jokaisen vaatteen tuotelappuun 

Neulalla reijän ja langan jotta ei sekoitu muiden pyykkeihin. Viikattuna ja todella puhtaan tuoksuisena homma maksoi n.2,8 € !

Phi Phi

Tänään meillä oli varattu retki Phi Phin saarille. Lähdimme matkaan huippitehokkailla veneillä. Tänään oli todella navakka tuuli ja tunnin venematka oli melkoinen. Aaltoihin hakkamista ja tyrskyjen lentämistä päällemme. Oli vaikea pysyä penkissä. Onneksi emme tulleet merisairaiksi.

Ensimmäinen paikkamme oli Pileh Lagoonissa, jossa halukkaat pääsivät uimaan. 

Lasuveden aikaan tänne ei pääse edes veneellä, niin matalaa täällä oli.

Me emme uineet, vaan nautimme lämmöstä kannella.

Toinen paikkamme oli kuuluisa Maya Bay, jossa on kuvattu leffa The Beach. Paikka oli aivan ihana, mutta järkyttävän täynnä turisteja!! Se tuntui koomiselta, että kamala määrä ihmisiä pällistelee rannalla😊

Täällä otimme poseerauskuvan.

Ja Marko halusi hulluttelukuvan.

Maisemat olivat upeat.

Sitten menimme Phi Phi Donille. Viidakon tuntumassa vehreyden alla oli yllättävän viileää, joka tuntui mukavalta.

Taas mahdoton määrä turistiveneitä, ranta aivan täynnä.

Näihin majoihin voisi joskus olla kiva majoittua?

Veneeseen mentiin vesiteitse, joskus sortsit kastuivat, joskus eivät.

Tässä kuskimme, jolla oli paluumatkalla helpompi urakka, kun meri oli jo rauhoittunut.

Hei hei Phi Phi. Oli upea paikka!